Ympäristöministeriön valmistelemalla lakimuutoksella ollaan laillistamassa asemakaavan vastainen
majoitustoiminta. Toteutuessaan lakimuutos tarkoittaisi Rovaniemen keskustassa asuville pysyvää
kotirauhan menetystä, keskustan lähialueilla asuville jatkuvia asuntopulan aiheuttamasta rakennuspaineesta johtuvia kaavamuutoshankkeita ja kaikille kaupunkilaisille huonompia vaikutusmahdollisuuksia kaupunkimme suunnitteluun ja kehittämiseen.

Mihin meidät rovaniemeläiset sijoitetaan, jos keskustan korttelit varataan matkailijoille? Miltä keskustamme kesäaikaan näyttää, kun majoituskäytössä olevat huoneistot ovat tyhjillään? Millainen valta meillä on kotikaupunkimme suunnitteluun, jos asemakaavamääräyksiä tarvitsee noudattaa vain puolet vuodesta?

Kaavan vastaista majoitustoimintaa oikeutetaan matkailun kasvun tuomalla elinvoimalla ja verotuloilla.
Kaupunkimme ei kyseisestä majoitustoiminnasta verojen kautta kuitenkaan juuri hyödy (LK 26.2.).
Elinvoiman osalta toiminta on suorastaan haitallista, sillä kaupunkimme tarvitsee ympärivuotisesti asutun
keskustan, ei turistisesonkina koomasta henkiin herätettävää Playa del Kemijokea.

Kunnilla on Suomessa kaavoitusmonopoli ja asukkailla lain suoma oikeus vaikuttaa kaavoitukseen. Kunta
menettää monopolinsa ja kuntalaiset vaikutusmahdollisuutensa, mikäli kaavamääräyksistä tehdään vain
osan vuodesta sitovia. Lakimuutos on siirtämässä vallan kaupunkisuunnittelussa asuntosijoittajille,
demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin.

Matkailun ennätysmäinen kasvu muuttaa kaupunkiamme hallitsemattomalla nopeudella. Kaupunkilaisista
osa hyötyy muutoksesta toisten kärsiessä siitä merkittävästi. Osa ei muutoksen vaikutuksia vielä tunne.
Tulemme kaikki ne kyllä tuntemaan, mikäli matkailun sallitaan kehittyä sosiaalisesti epäoikeudenmukaisella
tavalla.

Miten paljon rahaa turismilla kukkaroihin tahkotaankaan, Rovaniemi ei ole matkailun menestystarina, jos
lopputuloksena on kahtiajakautunut kaupunkiyhteisö.

Kirjoittaja: Mari Tulilehto, joka on ehdolla kunnallisvaaleissa Rovaniemellä (sit.)

Kuntavaali nro: 178