Hyvinvointialueiden päätökset vaikuttavat suoraan ihmisten arkeen, valitettavasti liian usein
erityistä tukea tarvitsevat jäävät järjestelmän rattaisiin. Omaishoitajien tukea voidaan lopettaa
yllättäen, vaikka perhe olisi vuosia hoitanut kotonaan erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Kun hoito on
sitovaa ympäri vuorokauden, ei ole mahdollista käydä töissä, silloin omaishoidon tuen poisto
romahduttaa koko perheen toimeentulon ja turvallisuuden.

Uutta vammaispalvelulakia tulisi soveltaa lain hengen mukaisesti, eikä etsimällä porsaanreikiä,
joiden avulla voidaan rajata apua mahdollisimman minimiin. Lain henki on selvä: turvata
vammaisille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet elää, osallistua ja tehdä omia valintojaan kuten
muutkin. Se ei ole säästöohjelma, vaan ihmisoikeuslaki. Jokainen, joka on elämässään tarvinnut
palveluita, tietää, että kukaan ei hae apua turhaan. Esimerkiksi henkilökohtaista apua saa usein vain
minimitunnit, vaikka tarve olisi suurempi. On absurdia ajatella, että ihminen haluaisi vieraan
ihmisen kotiinsa ilman todellista tarvetta.

Olin äskettäin mukana viittovassa kerhossa, jossa nousi esiin vakava epäkohta: kuulovammaiset
ihmiset eivät voi tällä hetkellä asioida mm. terveysasemalla tai hammaslääkärissä. Ainoa tapa ottaa
yhteyttä on soittaminen, mutta mitä tekee ihminen, joka ei kuule puhelimessa eikä voi käyttää sitä?
Tekstiviestipalvelu on jossain vaiheessa ollut käytössä, mutta nyt se on poistettu. Tämä tilanne on
täysin käsittämätön. Palveluiden pitää olla saavutettavia myös niille, jotka kommunikoivat eri
tavoin. Heidän on saatava palvelua omalla kielellään eli viittomakielellä.

Hyvinvointialueen tehtävä ei ole suojella budjettia vaan ihmistä. Siksi tarvitsemme päättäjiä, jotka
ymmärtävät arjen ja uskaltavat nostaa nämä epäkohdat esiin.

Kirjottaja: Minna Muukkonen joka on ehdolla kunta- ja aluevaaleissa.

Kuntavaalit: 149

Aluevaalit: 2219